Suositellut

Ensimmäinen Blogikirjoitukseni

This is the post excerpt.

 

Genesis. 1.

Alussa oli tietokone, Rutto ja ajatus… Ja pari kaljaa… Eiku, vittuh! Katkes ajatus… Eiku niin siis joo:

Tässä on minun blogini.

Pohdittuani aikani, ajattelin ryhtyä kirjottamaan tätä blogia kaikista mieltä pakottavista ja itseäni (ehkä myös sinua) kiinnostavista aiheista ja jännistä jutuista. Ajattelin, että mitä se haittaa jauhaa p*skaa -välillä ehkä myös asiaa- täällä internetin ja somen ihmeellisessä maailmassa, kun niin moni muukin niin tekee. Onhan kaikenlaisille mielipiteille ja ajatuksille oltava tilaa ja ne tulee voida jakaa! Ja sitä paitsi, onhan myös jopa terapeuttista saada oma mielipiteensä julki.

Tämän päivän virikkeettömässä-, mieltä alentavassa ja tylsistyttävässä yhteiskunnassa- ja tässä älytyhjiössä missä me minuutti minuutilta kuolemme, on tilausta vaihtoehtoisille-, eriäville mielipiteille. Siksi päätin ryhtyä kirjoittamaan tätä blogia. En välttämättä tarjotakseni mitään valmista, vaan kannustaakseni itsenäiseen ja vapaaseen ajatteluun.

Kenellä tahansa meistä, tulee olla lupa kyseenalaistaa vallitsevat normit ja arvot. Meillä kaikilla on jopa velvollisuus siihen. Kun katsoo ympärilleen, voi helposti huomata kuinka epä-oikeudenmukaisessa ja eri-arvoistavassa maailmassa, me yhtenä ihmiskuntana elämämme. Ja ainakin minua se vituttaa!

Jokaiselle halukkaalle tarjoutuu myös mahdollisuus. Mahdollisuus pitää oma puheenvuoronsa ja saada äänensä kuuluviin. Internet, Some, blogit, vlogit, Youtube, puhuminen, kirjoittaminen, laulaminen, soittaminen, tanssiminen, piirtäminen, maalaaminen ja lukuisat muut itseilmaisun keinot tarjoavat mahdollisuuden. Mahdollisuuden tähän oman mielipiteensä ilmaisuun. Minä olen päättänyt käyttää omani.

Jokaisella meistä on mielipide. Jokaisella meistä on myös halutessaan oikeus jakaa tuo mielipide. On terveellista tuottaa jotain, sen sijaan että, vain vastaanottaisi ja kuluttaisi jotain. Siksi kannustan jokaista ”lähettämään oman signaalinsa” ympäröivään todellisuuteen, sillä joku vastaanottaa sen ja vastaa siihen kyllä. Hän sen tekee, kenen on tarkoitus niin tehdä.

Niimpä siis, enempiä lätisemättä tästä alkaa mun blogini. Välillä käsitellään ihan vitun ”tärkeitä” ja polttavia aiheita ja välillä vähän vähemmän! Tai no, paljon vähemmän! Niin tai näin, kaikkea jännää on silti luvassa… Myöhemmin mahdollisesti jopa videoblogi..? Kuhan saadaan aikaiseksi…

Sitte syssymmällä… Sitte syssymmällä…

 

 

 

Nonii, huhhuh! Nyt, vielä yks keijo ja sen jälkeen vain minä ja good ol’ Ludwig Van… Very harasoo.

 

 

– William Plague 

On ihan okei olla masentunut

-”Masentaako sua?

-”Huoh… jooh…”

-”Mitäs jos mä sanoisin, että  älä huoli. On ihan okei olla masentunut?”

Masennus. Masennus koskettavaa tavalla tai toisella niin monia meistä; Tai no jokainen meistä tuntee masennusta jossain vaiheessa elämää. mutta toiset meistä masentuu vähän pidemmäksi aikaa ja enemmän kuin muut, kanssa kulkijat.

Mutta mitä masennus sitten on? Moni asia voi aiheuttaa masennusta: on biologisia ja patologosia syitä, ympäristö voi aiheuttaa masennusta, odotukset muilta ja itseltään ovat omiaan aiheuttamaan masennusta ja lisäksi vaikkapa traumaattiset kokemukset voivat aiheuttaa masennusta. On lukemattomia syitä miksi ihmiset masentuvat-, siitä ja miten masennus ”toimii”, -voivat muut minua viisaammat kirjoittaa.

Mutta minä tiedän omakohtaisesti miltä tuntuu olla masentunut. Masentunut ja ahdistunut. Minä tiedän miltä tuntuu itkeä yksin vessan lattialla, miltä tuntuu päiviä ja viikkoja kestävä alakulo, miltä tuntuu selittää ja miltä tuntuu kun sinua ei ymmärretä, miltä tuntuu kun tulevaisuus näyttää toivottomalta ja pelottavalta ja miltä tuntuu se kun ei tahdosta huolimatta pääse sängystä ylös… ihan joka päivä. Tiedän myös miltä tuntuu olla seurassa totaalisen yksin ja yksinäin. Lisäksi tiedän kuinka ”mieltä ylentävä” tunne on ahdistua lähes paniikkiin asti ilman mitään näkyvää syytä ja pelätä kuollaakseen, jotain mitä saattaa tapahtua joskus. Kuulostaako tutulta? Älä huoli, et ole yksin!

Masennusta on vaikea selittää ja ymmärtää jos ei ole itse koskaan ollut, kunnolla masentunut. Masennsus on tahdosta riippumatonta alakuloa ja vireystilan laskua aina totaaliseen kiinnostuksen menettämiseen asti. Silti se ei koskaan ole masentuneen  omaa syytä. Masennusta voi lähestyä monesta näkökulmasta yksi niistä on tämä:

Masennus englanniksi on ”depression”. Sana ”depression” ikään kuin koostuu sanoista ”deep” ja ”rest”, suomeksi ”syvä” ja ”lepo”. Masennuksen voi nähdä eräänlaisena syvänä lepotilana.

-”Etkö jaksanut nousta töihin tänään?”

-”Ei se mitään! Mene kirjastoon, tai rannalle tai puistoon! Lepää! Kyllä töihin ja kouluun kerkeää myöhemminkin.”

Entä teetkö todella sitä mitä elämälläsi haluat? heräätkö täynnä intoa uuteen päivään vai onko ensimmäinen ajatuksesi, että ”voi vittuh!”. Masennus pakottaa sinut-, jos ei pysähtymään hetkeksi, niin ainakin hidastamaan tahtia ja miettimään: ”tavoittelenko minä todellista tahtoani?” Mikä edes on ”Todellinen Tahtoni”?

Minä itse, minä joka kirjoitan tätä sinulle, aloin ensimmäistä kertaa miettimään että mikä on todellinen tahtoni ja mitä todella haluan elämältäni vasta kun masennuin. Vasta tässä vaiheessa, noin kaksi vuotta sitten aloin miettimään, että miten syömäni ruoka vaikuttaa minuun ja kaikki juomani alkoholi, puhumattakaan muunlaisista päihteistä. Miten ne vaikuttavat?

Masennus pysäyttää sinut hetkeksi. Se osoittaa sinulle suunnan ja sen löydyttyä se vähitellen häviää. Kun minä masennuin, minä hoidatin kuntoon, muut elämääni varjostaneet asiat, minä mietin kaiken uusiksi ja todella löysin suunnan elämälleni! Minä kuntoilin, minä joogasin, söin terveellistä kasvisruokaa, en käyttänyt päihteitä ja elin muutenkin terveellisesti ja arvaa mitä!? Haha, minä olin silti edelleen masentunut. Nyt minä silti tiesin, että mistä on kyse. Olen masentunut, uhka ei ole todellinen. Masennus on kuin pilvet taivaalla, ne tulevat ja ne menevät. Joka kerta, ne myös menevät! Masennus näyttää ihmiselle, niitä ei niin mieluisia puolia hänestä itsestään, mutta kun ne hyväksyy ne hallitsee. Näin ihminen tuntee itseänsä paremmin ja parempi itsetunemus kasvattaa itsetuntoa, mikä on masennuksen pahin vihollinen.

Minä haluan ajatella olevani alkemisti. Minä teen romusta kultaa, minä teen negatiivisesta positiivista. Tänä päivänä olen jopa kiitollinen jokaisesta masennuskaudesta. Jos en olisi masentunut tämä kirjoitus olisi jäänyt kirjoittamatta. Koko blogi olisi jäänyt aloittamatta, monta kirjaa lukematta, monta runoa ja laulua kirjoittamatta ja niin edelleen. Enkä koskaan olisi ottanut näitä, monia ja isoja askeleita matkalla kohti päämäärääni, mikä on tulla Parhaaksi Versioksi itsestäni.

Masennus ei ole sinun omaa syytäsi. Et ole yksin sen kanssa. Etkä ole yhtään huonompi ihminen masentuneena, sinä olet vain lepotilassa. Miksi lepääminen olisi huono asia? Lakkaa sanomasta itsellesi, että ”minä olen masentunut”, sillä jo pelkästään se masentaa. Ja hylkää se ajatus että, masennus on ”huono” tai ”negaviitinen” tunne. Lopulta sinä vain otat omaa aikaasi ja lepäät.  Kaikki on lopulta hyvin vaika ei olisikaan. Hakeudu seuraan ja puhu ihmisille. Jos tuntuu että kukaan ei kuuntele eikä välitä, kirjoita minulle. Minä kyllä kuuntelen!

Yhteystietoni saat kysymällä, vaikkapa kommentoimalla tätä blogia.

Joka tapauksessa masennus ja masentuminen on aiheita joihin tulen varmasti palaamaan jatkossa muissakin kirjoituksissani.

Loppuun:

Jokainen mies ja nainen on tähti. Jokainen omalla kiertoradallaan ja matkallaan. Jokainen teistä on tähti. Sinä olet tähti. Ja tähdet eivät loista ilman pimeyttä!

– William Plague

Sivuten tasa-arvoista avioliittolakia (vasta) 2010-luvun Suomessa

Keskiviikko 1.3.2017 alkoi minulle ihan tavallisena, harmaana työpäivänä, niin kun nyt mikä tahansa alkukeväinen, sumuinen keskiviikko alkaa. ”Vittu että väsyttää.” Tämä keskiviikko noudattikin tätä tuttua kaavaa aina ensimmäiseen kahvituntiin asti, jolloin uutisia lukiessa välähti! ”Jumalauta! Tänään täytyy kirjoittaa!” Aprikoin väsyneessä, kofeiinilla kyllästetyssä ”pienessä” päässäni.

Oivalsin että, tämä keskiviikko 1.3.2017 on monelle todellinen juhlapäivä! Monelle tilaisuuttaan odottaneelle pariskunnalle! Samaa sukupuolta olevalle pariskunnalle. Miksikö ehkä mietit? Siksi että tänään astui voimaan paljon puhuttu tasa-arvoinen avioliittolaki. Onnitteluni kaikille, jotka nyt tänään siis saivat mahdollisuuden.

Hetken johdateltuani tätä ajatusta löi todellisuus minua kasvoille, pudottaen minut pilvilinnastani! Tämä päivähän edustaa monelle myös lopun alkua, jopa Tuomiopäivän lähtölaskentaa! Keskustelupalstoja selaillessani törmäsin toinen toistaan kauhistuneempiin kansalaisiin. ”Nyt homot ja lesbot valtaavat tämän maan!” Julisti muuan kauhistunut kanssakulkijani, päivitellen yhdessä muiden maailmanloppua pelkäävien sisarien ja veljien kanssa. ”Voi v*ttu!” Ajattelin ensin huvittuneena,, kunnes vakavoiduin pohtimaan tämän niin sanotun, hyvinvointi valtion ja sen ”sivistyneen” kansan tilaa. Koko ihmiskunnan tilaa.

Tänään otettiin merkittävä askel tiellä kohti yhdenvertaisuutta. Mutta mieleeni heräsi masentava ja vaivaannuttava kysymys: Miksi näitä askeleita ei ole otettu aikaisemmin? Miksi toisen ihmisen seksuaalinen suuntautuminen ylipäätään on vielä tänä päivänä kysymys? Entäpä ihonväri, miksi toisen erilainen ihopigmentin määrä yhä edelleen närästää niin kovin monia meistä? Entä uskonto? Miksi ylipäätään toisten asiat kiinnostavat niin paljon? Erityisesti erottavassa ja muita arvottavassa mielessä?

Pelätäänkö yhteiskuntarakenteen muutosta jos sen perusyksikkö, eli perhe koostuukin kahdesta samaa sukupuolta olevasta henkilöstä? Niin tai näin, me olemme koko ihmiskuntana hävettävän takapajuista väkeä. Ani harvassa ovat ne yksilöt keillä on kyky nähdä Ihmisyys näiden näennäisesti erottavien tekijöiden takaa. On erittäin surkeaa, jopa tragikoomista, että me vielä 2010-luvulla olemme moraalisesti näin alkutekijöissämme. On karvas pala nieltäväksi hyväksyä se, että yhdeksän kymmenestä on täydellisen ajattelemattomia tylsimyksiä. Kertakaikkiaan tylsimyksiä!

Nykyisen-, erityisesti Länsimaisen elämäntavan johdolla on tultu tilanteeseen, missä meidän kaikkien yhteinen Luonto, Maapallo alkaa olla kulkunsa kalkkiviivoilla. Miksi me käytämme näin valtavat määrät aikaa ja energiaan tälläisten asioiden, kuten tasa-arvo – minkä pitäisi olla itsestäänselvyys- pohtimiseen. Me ihmiskuntana muistumamme pariskuntaa, joka palavassa talossa riitelee siitä, että hammastahna tuubi on puristettu väärällä tavalla, sen sijaan että pelastauduttaisiin tulipalosta.

Tiettyjen tahojen kielteinen suhtautuminen tasa-arvoista avioliittolakia kohtaan johtuu tietysti, tietyistä opinkappaleista, joiden varaan heidän arvomaailmansa perustuu. Suomen evankelis-luterilainen kirkko ei edellenkään vihi homo- ja lesbopareja avioliittoon. Osa piispoista oli jo ennen tämän lain voimaan astumista neuvonut pappeja olemaan vihkimättä sateenkaaripareja avioliittoon. Muiden Suomessa vaikuttavien kristinuskon haarojen laita lienee sama?

Jokatapauksessa jokaisen kirkkokunnan kohdalla kysymys on täysin turha. Mikään olemassa oleva kirkkokunta ei edusta Jeesuksen seuraamista, vaan myöhemmin syntynyttä Kristinuskoa. Ja näillä kahdella, ei välttämättä ole paljoakaan keskenään tekemistä. Jokainen kirkkokunta on myös julistuksessaan enemmän tai vähemmän ristiriidassa oman pyhän kirjansa kanssa. Joten on turhaa koettaa käyttää näitä, lähtökohtaisesti hyviä opinkappaleita lyömäaseena muita kohtaan, perusteltaessa omia näkemyksiä.

Itse menetin uskoni  uskontoja ja kirkkokuntia kohtaan jo kauan aikaa sitten. Vaimoni kanssa katsoimme parhaaksi suorittaa oma vihkimisemme siviilivihkimisenä maistraatissa. Tietysti on nähtävissä myös paljon myönteistä näiden organisaatioiden, kirkkokuntien ja eri uskontojen toiminnassa ja julistuksessa; Mainittakoon vaikkapa auttamiseen keskittyvä toiminta. Yksilötasolla -mistä hengellisten kysymysten tulee lähteä- on ennen kaikkea syytä keskittyä ensin poistamaan rikka omasta silmästään ja kysyä sitten itseltään että, ”olenko minä todella otollinen heittämään ensimmäisen kiven?”- Jos verenpainen nousee, kun homopari kävelee kirkkosaliin käsikädessä.

Yhtä kaikki, olen ollut jo pitkään häkeltynyt ja sanoin kuvaamattoman turhaunut huomattuani kuinka takapajuista ja umpiniskaista väkeä suurin osa koko ihmiskunnasta on. Minua hävettää olla osa koko ryhmää kun ihonväri-, uskonto-, ideologia-, mielipide- ja ei kaikista vähiten seksuaalinen suuntautuminen tuottaa ongelmia niin suurelle osalle ihmisiä. Ajattella, kuinka valtavan hieno paikka maailma voisi olla jos moiset turhuudet olisi käsitelty pois jo vuosituhannet sitten, milloin olisi kuulunut niin tehdä! Missä me voisimmekaan olla ihmiskuntana jos nyt 2010-luvulla osattaisiin keskittyä oleennaiseen?

Tänään otettiin askel edistystä kohti. ”Edistystä” minkä kuuluisi olla itestäänselvyys. Miksi näin ei ole tehty jo aikaa sitten?

 – William Plague