Keskiviikko 1.3.2017 alkoi minulle ihan tavallisena, harmaana työpäivänä, niin kun nyt mikä tahansa alkukeväinen, sumuinen keskiviikko alkaa. ”Vittu että väsyttää.” Tämä keskiviikko noudattikin tätä tuttua kaavaa aina ensimmäiseen kahvituntiin asti, jolloin uutisia lukiessa välähti! ”Jumalauta! Tänään täytyy kirjoittaa!” Aprikoin väsyneessä, kofeiinilla kyllästetyssä ”pienessä” päässäni.
Oivalsin että, tämä keskiviikko 1.3.2017 on monelle todellinen juhlapäivä! Monelle tilaisuuttaan odottaneelle pariskunnalle! Samaa sukupuolta olevalle pariskunnalle. Miksikö ehkä mietit? Siksi että tänään astui voimaan paljon puhuttu tasa-arvoinen avioliittolaki. Onnitteluni kaikille, jotka nyt tänään siis saivat mahdollisuuden.
Hetken johdateltuani tätä ajatusta löi todellisuus minua kasvoille, pudottaen minut pilvilinnastani! Tämä päivähän edustaa monelle myös lopun alkua, jopa Tuomiopäivän lähtölaskentaa! Keskustelupalstoja selaillessani törmäsin toinen toistaan kauhistuneempiin kansalaisiin. ”Nyt homot ja lesbot valtaavat tämän maan!” Julisti muuan kauhistunut kanssakulkijani, päivitellen yhdessä muiden maailmanloppua pelkäävien sisarien ja veljien kanssa. ”Voi v*ttu!” Ajattelin ensin huvittuneena,, kunnes vakavoiduin pohtimaan tämän niin sanotun, hyvinvointi valtion ja sen ”sivistyneen” kansan tilaa. Koko ihmiskunnan tilaa.
Tänään otettiin merkittävä askel tiellä kohti yhdenvertaisuutta. Mutta mieleeni heräsi masentava ja vaivaannuttava kysymys: Miksi näitä askeleita ei ole otettu aikaisemmin? Miksi toisen ihmisen seksuaalinen suuntautuminen ylipäätään on vielä tänä päivänä kysymys? Entäpä ihonväri, miksi toisen erilainen ihopigmentin määrä yhä edelleen närästää niin kovin monia meistä? Entä uskonto? Miksi ylipäätään toisten asiat kiinnostavat niin paljon? Erityisesti erottavassa ja muita arvottavassa mielessä?
Pelätäänkö yhteiskuntarakenteen muutosta jos sen perusyksikkö, eli perhe koostuukin kahdesta samaa sukupuolta olevasta henkilöstä? Niin tai näin, me olemme koko ihmiskuntana hävettävän takapajuista väkeä. Ani harvassa ovat ne yksilöt keillä on kyky nähdä Ihmisyys näiden näennäisesti erottavien tekijöiden takaa. On erittäin surkeaa, jopa tragikoomista, että me vielä 2010-luvulla olemme moraalisesti näin alkutekijöissämme. On karvas pala nieltäväksi hyväksyä se, että yhdeksän kymmenestä on täydellisen ajattelemattomia tylsimyksiä. Kertakaikkiaan tylsimyksiä!
Nykyisen-, erityisesti Länsimaisen elämäntavan johdolla on tultu tilanteeseen, missä meidän kaikkien yhteinen Luonto, Maapallo alkaa olla kulkunsa kalkkiviivoilla. Miksi me käytämme näin valtavat määrät aikaa ja energiaan tälläisten asioiden, kuten tasa-arvo – minkä pitäisi olla itsestäänselvyys- pohtimiseen. Me ihmiskuntana muistumamme pariskuntaa, joka palavassa talossa riitelee siitä, että hammastahna tuubi on puristettu väärällä tavalla, sen sijaan että pelastauduttaisiin tulipalosta.
Tiettyjen tahojen kielteinen suhtautuminen tasa-arvoista avioliittolakia kohtaan johtuu tietysti, tietyistä opinkappaleista, joiden varaan heidän arvomaailmansa perustuu. Suomen evankelis-luterilainen kirkko ei edellenkään vihi homo- ja lesbopareja avioliittoon. Osa piispoista oli jo ennen tämän lain voimaan astumista neuvonut pappeja olemaan vihkimättä sateenkaaripareja avioliittoon. Muiden Suomessa vaikuttavien kristinuskon haarojen laita lienee sama?
Jokatapauksessa jokaisen kirkkokunnan kohdalla kysymys on täysin turha. Mikään olemassa oleva kirkkokunta ei edusta Jeesuksen seuraamista, vaan myöhemmin syntynyttä Kristinuskoa. Ja näillä kahdella, ei välttämättä ole paljoakaan keskenään tekemistä. Jokainen kirkkokunta on myös julistuksessaan enemmän tai vähemmän ristiriidassa oman pyhän kirjansa kanssa. Joten on turhaa koettaa käyttää näitä, lähtökohtaisesti hyviä opinkappaleita lyömäaseena muita kohtaan, perusteltaessa omia näkemyksiä.
Itse menetin uskoni uskontoja ja kirkkokuntia kohtaan jo kauan aikaa sitten. Vaimoni kanssa katsoimme parhaaksi suorittaa oma vihkimisemme siviilivihkimisenä maistraatissa. Tietysti on nähtävissä myös paljon myönteistä näiden organisaatioiden, kirkkokuntien ja eri uskontojen toiminnassa ja julistuksessa; Mainittakoon vaikkapa auttamiseen keskittyvä toiminta. Yksilötasolla -mistä hengellisten kysymysten tulee lähteä- on ennen kaikkea syytä keskittyä ensin poistamaan rikka omasta silmästään ja kysyä sitten itseltään että, ”olenko minä todella otollinen heittämään ensimmäisen kiven?”- Jos verenpainen nousee, kun homopari kävelee kirkkosaliin käsikädessä.
Yhtä kaikki, olen ollut jo pitkään häkeltynyt ja sanoin kuvaamattoman turhaunut huomattuani kuinka takapajuista ja umpiniskaista väkeä suurin osa koko ihmiskunnasta on. Minua hävettää olla osa koko ryhmää kun ihonväri-, uskonto-, ideologia-, mielipide- ja ei kaikista vähiten seksuaalinen suuntautuminen tuottaa ongelmia niin suurelle osalle ihmisiä. Ajattella, kuinka valtavan hieno paikka maailma voisi olla jos moiset turhuudet olisi käsitelty pois jo vuosituhannet sitten, milloin olisi kuulunut niin tehdä! Missä me voisimmekaan olla ihmiskuntana jos nyt 2010-luvulla osattaisiin keskittyä oleennaiseen?
Tänään otettiin askel edistystä kohti. ”Edistystä” minkä kuuluisi olla itestäänselvyys. Miksi näin ei ole tehty jo aikaa sitten?
– William Plague
William Plagues Blog 